Kapitalismi on kiva sana
Kapitalismi: tuotantovälineet ovat yksityisomistuksessa.
Sosialismi: tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa.
Miltei mitä tahansa voidaan pitää tuotantoyksikkönä. Sana lienee tutuin teollisuuteen yhdistettynä. Kaikki kaupankäynnin alustat ovat tuotantoyksiköitä, olivat ne sitten virtuaalisia tai fyysisiä. Luonnon resurssien kuten mineraalien, veden tai ilman hallussapito tekee niistä tuotantovälineitä.
Terveyskeskus tuottaa terveys- ja koulut opetuspalveluita. Turvallisuuspalveluita ostetaan yhä enemmän yksityisiltä vartiointiyrityksiltä. Sodankäyntipalveluita tarjoavien yritysten liikevaihto pyörii miljardeissa. Virkistyspalvelu voi tarkoittaa mitä tahansa laskettelukeskuksesta metsässä samoiluun. Maantiet, rautatiet, kevytväylät ja kadut mahdollistavat sujuvan kulkemisen paikasta toiseen ja nekin voivat olla joko yksityisessä tai yhteisessä omistuksessa.
Ehkä merkittävin tuotantoväline tänä päivänä on pääoma. Rahaa tehdään rahalla, yleensä velaksi. Pankkien oikeus luotonantoon on merkittävimpiä tuotantovälineitä koko maailmanhistoriassa.
Sosialististen ja kapitalististen ilmiöiden tarkastelu on helpointa, kun unohtaa hetkeksi sen ”kuka maksaa” ja keskittyy siihen ”kenelle maksetaan”, koska tästä tuotantovälineiden omistuksessa on kyse. Valtiollisen talousjärjestelmän sijoittaminen näiden ääripäiden väliselle akselille tapahtuu tarkastelemalla valtion menoarviota: kuinka paljon käytetään palvelujen tai hyödykkeiden hankkimiseen yksityisiltä ja paljonko yhteisomistuksessa olevan pääoman kartuttamiseen.
Aivan yksiselitteistä budjetin taulukointia valtion määritteleminen sosialistiseksi tai kapitalistiseksi ei ole. Hankinnat ovat sosialistisia mikäli ne kartuttavat kansallisvarallisuutta ja kapitalistisia mikäli ne kerryttävät tulosta yksityiselle. Terveyden, turvallisuuden, koulutuksen ja muunkin hyvinvoinnin arvioiminen rahaksi muutettavina suureina on mahdollista, mutta se on paitsi hankalaa myös banaalia.
Veroina ja maksuina kerätty rahasumma ei kerro sitä mihin suuntaan valtion toimet ohjaavat talousjärjestelmää. Mikäli valtion budjetti on ylijäämäinen, voidaan inflaation osuus laskea sosialisoiduksi. Jos valtio ottaa velkaa yksityiseltä pankilta, menee koron osuus yksityisomistuksen tukemiseen.
Markkinatalous: tuottaja, kuluttajat toimivat halujensa mukaan; hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Suunnitelmatalous: tuotantoa ja kulutusta ohjataan keskitetysti johdetun suunnitelman mukaan; hinnat sovitaan keskitetysti.
Jos valtio kerää paljon veroja, se ei siis ole sosialismia. Se on suunnitelmataloutta. Maanteiden ylläpito ja koulujärjestelmä ovat esimerkkejä tästä suunnitelmallisuudesta. (esim.) Demokraattisesti valitut edustajat ovat päättäneet, että joitakin palveluita tarjotaan kaikille riippumatta siitä onko niille kysyntää vai ei.
Taloutta voi ohjata lakien ja asetusten avulla, vaikkei veroja kerättäisikään. Oikeastaan kaikki lait vaikuttavat talouden harjoittamiseen tavalla tai toisella, koska niistä paljastuu mitkä elinkeinot ovat laillisia ja mitkä eivät. Palkkamurhaajan ammatinharjoittamisen kieltäminen jää tietenkin teoreettiselle tasolle, ellei lain noudattimista voida valvoa – tämä taas vaati resursseja.
Lopuksi haluan esittää pari kysymystä.
Millä nimellä kutsutaan järjestelmää, jossa
a) tuotantovälineet ovat yhteisomistuksessa ja hinnat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan?
tai
b) tuotantoa, kulutusta ja investointeja ohjataan suunnitelmallisesti kasvattamaan yksityistä pääomaa?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
a.)Marshall-avulla pyörivä Saksan jälleenrakennus 1940-luvulla.
b.) EU
a) utopia
b) fasismi
Määritelmäsi kuitenkin ontuu. Se tavoittaa vain merkittävän osan kapitalismin ja sosialismin olemuksesta mutta silti jättää vähintään yhtä merkittävän osan pois. Ja se on juuri se osuus, jonka tunnistit: kuka kuluttaa.
Orjuuden määritelmä on se, että sinä tuotat, joku toinen kuluttaa sen -- palkkaorjuus taas on käsitteellinen mahdottomuus.
Mielestäni on ihan mahdollista kuvitella utopia mistä tahansa talousjärjestelmää kuvaavasta nelikentästä. Kapitalistinen markkinatalous, sosialistinen suunnitelmatalous, sosialistinen markkinatalous ja kapitalistinen suunnitelmatalous ovat kaikki mahdollisia lähtökohtia unelmaan maailmasta, jossa kaikki menee hyvin ja talousjärjestelmä on määritelmässään ehdoton.
Fasismia voi olla ilman kapitalismiakin. Esimerkiksi kansallissosialistinen malli voi olla fasistinen, se edellyttää vain kontrollia ja voimasuhteiden epätasaista jakautumista.
Omistaminen on kuluttajien persoonasta ja keskinäisistä suhteista riippumatton toteama. Tietyn tyyppiset kuluttajat ovat helpommin ennalta-arvattavia, ne toimivat eri tavoin rakentunein motiivein, ovat hankkineet pääomansa joko oikeutetusti tai vääryydellä jne. mutta siltikin silloin on kysymys järjestelmän suunnitelmallisuudesta tai orgaanisuudesta (markkinatalous vs. suunnitelmatalous)
Minä tuotan tätä tekstiä ja lukijat kuluttavat sitä. En koe tätä kuitenkaan orjuudeksi, vaikkei tästä kukaan maksakkaan.
Uskon toki, että mielikuvituksesi riittää vaikka mihin. Se on silti huono rationaalisen ajattelun korvike.
Tietenkin fasismia voi olla ilman kapitalismia. Se johtuu siitä, että sosialismin, kommunismin ja fasismin erot ovat pintapuolisia. Ne kolme ovat kaikki anti-kapitalistisia ja anti-individualistisia. Pääsääntöinen ero sosialismin ja kommunismin välillä on vain yhteiskuntajärjestyksen ensisijainen muodostusmetodi: sosialismissa äänestämällä, kommunismissa vallankumouksella. Kun ne ovat vallassa, ero on suurinpiirtein sama kuin murhalla ja itsemurhalla.
Aki, tuossamielessä, myös kapitalismin ja sosialismin välillä on hyvin mitätön ero.
Sekä kapitalismia että sosialismia yhdistää se, että molemmassa järjestelmissä ne, joilla on todellista valtaa, pyrkivät minimoimaan keskiluokan vallankäytön.
Kapitalismissa todellinen valta on pääoman suuromistajilla kun taas sosialismissa todellinen valta on valtiolla. Molemmissa tapauksissa tapahtuu kuitenkin vallan keskityttymistä, vallan hajauttamisen kustannuksella keskiluokalle. Näin tavallisen keskiluokkaisen Fordin omistajan näkökulmasta sekä kapitalismi, että sosialismi pyrkii siirtämää valtaa pois tältä keskiluokkaiselta Fordin omistajalta.
Selkeästi et ymmärrä kapitalismin ja sosialismin eroa. Kapitalismissa taloudellinen ja poliittinen valta on erotettu. Sosialismissa ne ovat tehty likipitäen samaksi asiaksi yhteisomistuksen kautta ja lisäksi sosialistisessa metafysiikassa niitä ei edes osata erottaa. Niillä on kuitenkin objektiivinen ero.
Taloudellinen valta rajoittuu esimerkiksi Bill Gatesin valtaan tuottaa uusi Windows 8 tai Office 3000. Ja jos se ei mene kaupaksi, Gatesin imperiumi kaatuu.
Poliittisella vallalla voidaan sen sijaan evätä kilpailijan tulo markkinoille; tai lobata oman teollisuusstandardin tai omien toimintatapojen pakollisuuden puolesta. (Kilpailijat voivat toimia markkinoilla, *koska* niillä on omat tapansa, ja koska he *ymmärtävät* ne.)
Siten kun "enimmäkseen kapitalistisissa maissa" käytetään poliittista valtaa tuotannonohjaukseen, regulointiin, verotukseen, kieltämiseen yms. kyse *ei* ole kapitalismista. Useimmat käsitteet ovat mustavalkoisia: ei voi olla "hieman uskollinen" aviopuoliso, eikä voi olla olemassa kapitalismia, jossa tieten tahtoen käytetään poliittista valtaa talouden ohjaukseen. On tietysti mahdollista, että poliittista valtaa käytetään huomaamatta siihen, koska lähes kaikella politiikalla on myös taloudellisia ulottuvuuksia.
Suihkosen kapitalismi tarkoittaa totaalista anarkokapitalismia, jossa valtiota ei ole lainkaan olemassa. Armeijan, poliisin ja oikeuslaitoksen toiminta ei ole mahdollista ilman resursseja. Resursseja ei ole, ellei ole verotusta.
Toki tällainenkin järjestelmä voidaan kuvitella miellyttäväksi utopiaksi, jos oletetaan että kaikki ihmiset ovat mukavia toisilleen.
En ole mitenkään valtiovastainen. Jos sen sijaan väitteesi puetaan toisin, niin sanoisitko että elämää ei ole mahdollista olla ilman verotusta?
Minä taas uskon mm. kokemuksieni perusteella järjestötoiminnasta, että "pakolliset" asiat tulevat lopulta tehdyiksi vähintään semivapaaehtoisesti.
Elämä on mahdollista ilman verotustakin. Se olisi kovin erilaista kuin nykyään ja skenaarioon valituista muuttujista riippuen tällainen yhteiskunta olisi joko utopia tai dystopia.
Järjestö on eräänlainen valtio pienoiskoossa. Tai vastaavasti voidaan sanoa, että valtio on vain iso järjestö - jonka olemassaolon selkein raja on maantieteellinen. Verotus on sen järjestön jäsenmaksu, mutta enemmänkin saa osallistua.
Aki, palkkaorjuus on sitä, että työläisen on pakko mennä johonkin tiettyyn työpaikkaan sillä uhalla että hän tai hänen perheensä kärsii nälästä tai aliravitsemuksesta, koska hänelle ei ole vaihtoehtoista työpaikkaa tarjolla joka kattaisi absoluuttiset perustarpeet.
Nälkä on siis tämän pallon julmin ja ankarin diktaattori ja orjapiiskuri, koska nälkä ei ikinä anna armoa, vaan köyhä ihminen kuolee parissa viikossa. Nälän valta olisi kuitenkin helppo mitätöidä globaalilla perustulolla, kuten olen kirjoittanut:
http://jounivalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86217-globaali-perustulo-j...
Todella mahtavaa, että otit tuon asian puheeksi!
Ideasi kiteyttää altruistisen "moraalin" ja sosialistisen yhteiskuntamallin mitä taidokkaimmin. Vaikka sosialismi ei väitä, että poistamalla tuo "orjatyöpaikka" nälkää näkevän henkilön objektiivinen tilanne paranisi, se kuitenkin tulee väittäneeksi, että se ainoa taho, joka parantaa tuota tilannetta edes vähän, ansaitsee moraalisen tuomion siitä, että ei kyennyt tai halunnut tehdä absoluuttista kaikkeaan tuon "hädänalaisen" eteen.
Palkkaorjuus ei ole mieletön käsite ilman nälkää tai muuta ulkoista vaikutintakaan. Palkkaorjuus voi olla tavallisen orjuuden kaltaista, mutta siitä maksetaan silti palkkaa. Työhön voidaan pakottaa väkivallan tai muun rangaistuksen uhalla, mutta sen suorittamisesta saa rahallisen korvauksen. Esimerkiksi yleinen asevelvollisuus perustuu pakkoon, mutta varusmiehet saavat silti päivärahaa.
Jonkinlaista ideaalia työn/toimeentulon, pääoman ja markinoiden "pyhään kolmiyhteyteen" voisi etsiä sosialismin ja kapitalismin välistä: osuuskunta-omistajaisesta markkinataloudesta.
Tässä mallissa työntekijät kirjaimellisesti omistaisivat itse oman työnsä, ja jokaisen heidän olisi kyettävä järkevällä tavalla myös vaikuttamaan työpaikkansa tuotannon, kulutuksen ja investointien ohjaukseen suunnitelmallisesti siten, että heidän yhteisesti omistama yrityksensä pysyisi pystyssä markkinaehoisesti ja jopa ehkä kasvattamaan yritysen pääomaakin.
Kansalaisosinko on ihan perusteltu. Kuitenkin tärkein työ mitä ihmiset tekee ei ole mikään palkkatyö, vaan se että ihmiset tekevät ja kasvattavat lapsia. Tästä pitäisi itsessään maksaa palkkaa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 14 kommenttia